Thursday, May 4, 2017

Kaukaa katsottuna asiat ovat erilaisia - mutta jotain vanhaa pysyy mukana

Kaisan korsetit. Kuva Magi Viljanen
Asiat näyttävät etäältä katsottuna yleensä kovin toisenlaisilta kuin niiden keskellä eläessä. Yllättävilläkin tavoilla. Kaisan skolioosin hoito lopetettiin jo vuosia sitten, kun hän oli 16-vuotias. Nyt Kaisa on 20 ja valmistautuu kevään ylioppilaisjuhliin ja maailma on auki kaikkine mahdollisuuksineen.

Skolioosihoito oli lähes kymmenen vuotta osa meidän perheen elämää. Aluksi se pelotti, sitten siitä tuli arkea ja lopulta kaikkien mielen täytti suunnaton helpotus ja ilo, kun viimeisimmänkin korsetin saattoi siirtää komeroon. Ja sulkea oven perässä. Lopullisesti.

Itse en joutunut päivääkään pitämään muovista korsettia, mutta äitinä kannoin sitä mielessäni mukanana päivästä toiseen. Muovikorsetti tuli minunkin elämääni isona muutoksena. Samalla tavoin se lähti isona muutoksena. Kummassakin päässä muutokseen oli ollut aikaa totutella. Tiesimme jo kuukausia ennen korsettihoidon aloittamista, että se on tulossa. Myös luopumista valmisteltiin kuukausia. 

Itse muutos oli kuitenkin suuri. Minut vähän yllätti, miten paljon KUMPIKIN vaihe vaati huomiota osakseen ja kummassakin oli sekä hyviä että huonoja puolia.

Korsettihoidon aloittaminen toi rankkuudesta huolimatta turvallisuutta siitä, että Kaisan selkä on hoidossa ja järjestelmä tekee kaikkensa sen saamiseksi kuntoon. Kaikki ei siis ollut pelkkää ahdistusta ja vaikeutta.

Korsettihoidon lopettaminen taas nosti helpotuksen lisäksi mieleen huolestuneen ajatuksen siitä, onko hoito todella onnistunut. Mitä jos kymmenen vuoden sitkeä hoito menee hukkaan liian aikaisen lopetuksen vuoksi? Tämä kysymys oli erityisesti Kaisalla isona mielessä. 

Viikkojen, kuukausien ja vuosien myötä mieli rauhoittui meillä kummallakin. Sitten tulivat Kaisan selkäkivut. Aika monella meistä on selkä kipeänä silloin tällölin. Suhtautuminen selän vaivoihin on kuitenkin paljon rajumpi, jos mielen sopukoissa on pelko skolioosin uusiutumisesta tai jälkiseuraamuksista.  Asia painoi Kaisaa - ja minua - niin paljon, että otimme yhteyttä Kaisaa vuosia hoitaneeseen lääkäriin keskussairaalassa. 

Hän ymmärti nopeasti suuren hätämme ja järjesti pikavauhtia vastaanottoajan ja keskustelun perusteella röntgenkuvan. Emme joutuneet elämään raastavassa epävarmuudessa pitkään. Lopputulos oli se, että selän mutka ei ole kasvanut ja kaikki on skolioosinäkökulmasta hyvin. Kaisalla on vain selkä, joka tarvitsee huoltoa koko elämän ajan. Helpotus oli suuri. 

Nyt Kaisa odottaa ylioppilasjuhlia ja jännittää opiskelupaikkaa.Skolioosi on juuri nyt poispyyhitty ajatus meidän perheessämme. Kaikki kiva on päällimmäisenä mielessä - sekä Kaisalla että minulla. 

Mutta voi tulla taas aika, kun skolioosi taas selkäkivun muodossa palaa ajatuksiin.  Silloin on hyvä muistaa, että ajatusten myötä tulevassa pelossa ja ahdistuksessa on iso kuorrutus entistä. Luultavasti kyse on tavallisesta herkän selän oireilusta ilman skolioosipelkoa. Sellaisen oireilun, jonka voi hoitaa kuntoon jumpalla ja oikeilla istumisasennoilla.


Helpottavaa, kun sen ymmärtää.