Tuore blogiteksti, jossa Kaisa kertoo kokemuksistaan korsettihoidon kanssa:
Minulle on aina tullut sanasta ’korsetti’ mieleen vanhanaikaiset
hevoskärryt ja aateliston tanssiaiset. Sellainen vanhanaikainen,
nyöreillä kiristettävä kankainen alusvaate, jolla luotiin naiselle sievä
ampiaisvyötärö joskus Jane Austenin aikoihin. Tai näin ajattelin ainakin siihen asti, kunnes 7-vuotiaana sain ensimmäisen oman korsettini.
Sain
skolioosidiagnoosin aloittaessani ensimmäistä koululuokkaa.
Selkärankani kasvoi mutkalle ja hoitovaihtoehtoja olivat selkäleikkaus
sekä korsetti. Koska olin a. vielä niin nuori b. vastahakoinen
leikkausta kohtaan, aloitettiin vuosikymmenen kestävä korsettihoito
selän suoristamiseksi.
Lääkäri kertoi, että jotta saisin
aikuisena nauttia suorasta selästä, minun olisi tarpeellista käyttää
korsettia koko kasvukauden ajan, siis noin 15-vuotiaaksi asti. Ehkä
vuosi tai pari lisää, taikka sitten vähän vähemmän, sitä katsottaisiin
sitten myöhemmin.
Wow. Jopa minä sain ekaluokkalaisen matikallani
nopeasti laskettua, että siihen, kun täyttäisin 15 vuotta, kuluisi
kahdeksan vuotta. Aikuiselle sellainen ajanjakso on piece of cake, mutta
7-vuotiaalle pikkutytölle se oli jotain käsittämätöntä. Se oli vuoden
enemmän kuin siihenastinen elämäni, joka silloin jo tuntui pitkältä. Kun
en edes ensimmäisistä elinvuosistani muistanut mitään, kuinka pitkä
aika voisi kahdeksan vuotta oikein olla? Jokaisen joulunkin odotus
kesäloman jälkeen tuntui ikuisuudelta...
Lue koko blogi:
Kymmenen vuotta korsetissa - Potilaan Lääkärilehti
