Kaukaa katsottuna asiat ovat erilaisia - mutta jotain vanhaa pysyy mukana

Kaisan korsetit. Kuva Magi Viljanen

Asiat näyttävät etäältä katsottuna yleensä kovin toisenlaisilta kuin niiden keskellä eläessä. Yllättävilläkin tavoilla. Kaisan skolioosin hoito lopetettiin jo vuosia sitten, kun hän oli 16-vuotias. Nyt Kaisa on 20 ja valmistautuu kevään ylioppilaisjuhliin ja maailma on auki kaikkine mahdollisuuksineen.

Skolioosihoito oli lähes kymmenen vuotta osa meidän perheen elämää. Aluksi se pelotti, sitten siitä tuli arkea ja lopulta kaikkien mielen täytti suunnaton helpotus ja ilo, kun viimeisimmänkin korsetin saattoi siirtää komeroon. Ja sulkea oven perässä. Lopullisesti.

Itse en joutunut päivääkään pitämään muovista korsettia, mutta äitinä kannoin sitä mielessäni mukanana päivästä toiseen. Muovikorsetti tuli minunkin elämääni isona muutoksena. Samalla tavoin se lähti isona muutoksena. Kummassakin päässä muutokseen oli ollut aikaa totutella. Tiesimme jo kuukausia ennen korsettihoidon aloittamista, että se on tulossa. Myös luopumista valmisteltiin kuukausia. 

Itse muutos oli kuitenkin suuri. Minut vähän yllätti, miten paljon KUMPIKIN vaihe vaati huomiota osakseen ja kummassakin oli sekä hyviä että huonoja puolia.

Korsettihoidon aloittaminen toi rankkuudesta huolimatta turvallisuutta siitä, että Kaisan selkä on hoidossa ja järjestelmä tekee kaikkensa sen saamiseksi kuntoon. Kaikki ei siis ollut pelkkää ahdistusta ja vaikeutta.

Korsettihoidon lopettaminen taas nosti helpotuksen lisäksi mieleen huolestuneen ajatuksen siitä, onko hoito todella onnistunut. Mitä jos kymmenen vuoden sitkeä hoito menee hukkaan liian aikaisen lopetuksen vuoksi? Tämä kysymys oli erityisesti Kaisalla isona mielessä. 

Viikkojen, kuukausien ja vuosien myötä mieli rauhoittui meillä kummallakin. Sitten tulivat Kaisan selkäkivut. Aika monella meistä on selkä kipeänä silloin tällölin. Suhtautuminen selän vaivoihin on kuitenkin paljon rajumpi, jos mielen sopukoissa on pelko skolioosin uusiutumisesta tai jälkiseuraamuksista.  Asia painoi Kaisaa - ja minua - niin paljon, että otimme yhteyttä Kaisaa vuosia hoitaneeseen lääkäriin keskussairaalassa. 

Hän ymmärti nopeasti suuren hätämme ja järjesti pikavauhtia vastaanottoajan ja keskustelun perusteella röntgenkuvan. Emme joutuneet elämään raastavassa epävarmuudessa pitkään. Lopputulos oli se, että selän mutka ei ole kasvanut ja kaikki on skolioosinäkökulmasta hyvin. Kaisalla on vain selkä, joka tarvitsee huoltoa koko elämän ajan. Helpotus oli suuri. 

Nyt Kaisa odottaa ylioppilasjuhlia ja jännittää opiskelupaikkaa.Skolioosi on juuri nyt poispyyhitty ajatus meidän perheessämme. Kaikki kiva on päällimmäisenä mielessä - sekä Kaisalla että minulla. 

Mutta voi tulla taas aika, kun skolioosi taas selkäkivun muodossa palaa ajatuksiin.  Silloin on hyvä muistaa, että ajatusten myötä tulevassa pelossa ja ahdistuksessa on iso kuorrutus entistä. Luultavasti kyse on tavallisesta herkän selän oireilusta ilman skolioosipelkoa. Sellaisen oireilun, jonka voi hoitaa kuntoon jumpalla ja oikeilla istumisasennoilla.

Helpottavaa, kun sen ymmärtää. 

Vaihtoehto: Osteopatia

Vuoden 2017 vaihtuessa yläselkääni tuli inhottava jumi. Olen jo vuosia naksutellut selkääni miten sattuu ja fasettilukkoja, eli nikamien pieniä jumitiloja, on ollut aina silloin tällöin. Kaikki olivat kuitenkin siihen mennessä kestäneet muutaman viikon ja sitten kadonneet itsestään. Ajattelin, että tämätuskin on poikkeus.

Jumi olikin sitkeämpi. Lukko sijaitsi aivan selkärangan yläosassa, lähellä kaularangan nikamia, joten sen naksauttaminen kotikonstein oli hyvin hankalaa eikä suuri väkisin runnominen olisi ollut järkevääkään. En pystynyt kääntämään päätäni oikealle tuntematta vihlaisevaa kipua niskan alaosassa. Lukon kireys tuntui lisääntyvän päivä ja viikko toisensa jälkeen, ja sen mukana lisääntyivät myös oireet. Päätäni särki jatkuvasti ja tammikuun lopulla napsin buranaa päivittäin. Myös yläselkäni – tarkemmin ottaen oikea kylki, eli paikka, jossa ”skolioosimutkani” on – alkoi osoittaa kipuilun ja jäykkyyden merkkejä.

Puhuin kivuista tätini Annin kanssa, jolla itsellään on myös skolioosi, jota on hoidettu vuosien ajan korseteilla ja leikkauksilla. Hän kertoi omien oireidensa pysyvän kurissa osteopatian avulla.

Osteopatia on hoitomuoto, joka keskittyy hoitamaan kehoa kokonaisuutena ja pyrkii korjaamaan virheasentoja. Kyse ei siis ole yksittäisten paikkojen niksauttelusta, vaan kiputiloihin etsitään ratkaisua hakemalla oikeaa asentoa varsinkin keskivartalon kautta.

Päätin kokeilla. Ei siinä voinut hirveästi mitään hävitäkään. Hierojalla olin jo käynyt, mutta normaalin hieronnan jälkeen selkäni ei tuntunut mitenkään paremmalta ainakaan jumin osalta. Ideana osteopatiahenkinen hoito tuntui skolioosin kannalta järkeenkäyvältä, onhan skolioosi tietynlainen vartalon virheasento. Pidin itse myös ajatuksesta ajatella vartalo kokonaisuutena, jonka osat vaikuttavat toisiinsa.

Varasin ajan minulle suositellulta tamperelaiselta osteopaatilta. Netin varauskalenterista huomasin aikojen olevan aika tiukassa, joten osteopatialle näyttäisi selvästi olevan kysyntää.

Käyntini alkoi haastattelulla vaivoista, elämäntavoista ja vanhoista vammoista. Kaikesta, mikä voi vaikuttaa tai on vaikuttanut vartaloon. Sen jälkeen sain taivutella selkääni osteopaatin edessä – hyvin samaan malliin mihin olin jo vuosien varrella skolioosilääkärissä tottunut. Kun kävin hoitopöydälle makaamaan, osteopaatti tunnusteli läpi koko kroppani liikkuvuuden pyöritellen niveliä. En kuvailisi hoitoa hieronnaksi, vaikka esimerkiksi niskan ja pään alueella se ajoittain paljon siltä tuntuikin. Neljänkymmenenviiden minuutin jälkeen oloni ei ollut kovin erilainen, ehkä hieman joustavampi.

Osteopatian kaltainen hoito on parhaimmillaan pitkällä aikavälillä säännöllisesti tehtynä, niin kuin käytännössä mikä tahansa kehonhuoltoon liittyvä asia. En odottanut ihmeparantumista tai yhtäkkistä euforista olotilaa, mutta olin toivonut yhdenkin hoitokerran avaavan niskajumiani edes vähän. Päänsärky ei kuitenkaan helpottanut.

Kävin samalla osteopaatilla vielä toisen kerran. Hän oli mukava ja selkeästi asiansa osaava tyyppi, ja tiesinhän, että luultavasti vasta säännöllinen hoito kantaisi hedelmää. Toisenkaan hoitokerran jälkeen ei tapahtunut suuria muutoksia.  Olisin silti jatkanut käyntejä tasaisin väliajoin ellen olisi törmännyt käytännön esteeseen: rahaan. 70 euroa 45 minuutista hoitoa oli hinta, jota en yksinkertaisesti pystyisi kustantamaan kahdesti kuussa opiskelijabudjetilla.

Vaikka osteopatia ei pystynyt suoranaisesti parantamaan vaivaa, jonka takia sinne ensisijaisesti menin, hyödyin käynneistä silti suuresti. Osteopaattini sai minut ymmärtämään, kuinka paljon arjessa voi tehdä joko selkänsä haitaksi tai hyödyksi. Uskon, että näiden asioiden huomiointi on hyväksi ihan jokaiselle, ei pelkästään skolioosista tai niska- tai selkävaivoista kärsiville.

Ensimmäinen neuvo on hyvin yleisluontoinen: pidä selkä joustavana. Käytännön toteutuskin on siltä kannalta helppo, että joustavuuteen on olemassa useita teitä. Tärkeää on se, että nauttii siitä, mitä tekee. Oli se sitten uintia ja venyttelyä tai lenkkeilyä ja joogaa. Hyvä keskivartalon lihasvoima ja varsinkin syvien lihasten hallinta auttavat koko kehon kontrollissa. Olen itse sitä tyyppiä, joka skippaa helposti venyttelyt urheilun jälkeen ja valitsee melkein aina kuntosalilla lihaskuntotunnin kehonhuollon sijaan – huolimatta siitä, että olen niiden tärkeydestä hyvin tietoinen. On ihan hyvä joutua joskus muistuttamaan siitä itselleen ja tekemään tietoisesti tilaa myös venyttelylle.

Toinen vinkki liittyy yksittäisempään, mutta sitäkin tehokkaampaan asiaan, nimittäin puhelimen käyttöön. Kännykän pientä ruutua tulee tuijotettua kaikkialla. Siitä on tullut niin luonnollinen kädenjatke, että sen käyttöä ei enää huomaakaan. Ongelma selän kannalta ei ole niinkään itse puhelin, vaan se asento, jossa sitä käytetään. Näytön ollessa navan korkeudella leuka painuu rintaan ja yläselkään ja hartiaseudulle syntyy jännitystila. Kun sama asento toistuu päivästä ja viikosta toiseen monta tuntia päivässä, ei ole ihme, että yläselkään syntyy kiputiloja.

Olen siitä lähtien koittanut kiinnittää huomiota näihin seikkoihin ja toteuttaa osteopaatin vinkkejä mahdollisimman hyvin. Yritän ehtiä joka aamu tekemään pienen viiden minuutin  selkävenyttelysarjan ja pyrin käymään pilateksessa, joogassa tai muulla vastaavalla tunnilla vähintään kerran viikossa.  Puhelimesta erossa pysyminen on vaikeampaa, mutta olen koittanut sen sijaan kiinnittää huomiota ryhtiin ja leuan asentoon, koittanut välttää sen laskemista rintaan.

Liekö kiittäminen kahden kuukauden takaisia osteopaattikäyntejä, niin sanottua itsehoitoa vai jotain muuta, en tiedä, mutta niskakipuni ovat helpottaneet. Päätä särkee enää hyvin harvoin ja silloinkin luultavimmin jostain muusta syystä. Tietty jäykkyys kaularangassa on edelleen, kun päätä kääntää oikealle, mutta se ei vaivaa enää samalla tavalla. Syitä kipuun tai sen helpottumiseen ei läheskään aina pystytä jäljittämään. Siksi on sitäkin tärkeämpää pyrkiä kokeilemaan monia erilaisia ennaltaehkäisy- tai hoitotapoja: osteopatia voi olla niistä yksi.

- Kaisa