Vuoden 2017 vaihtuessa yläselkääni tuli inhottava jumi. Olen jo vuosia
naksutellut selkääni miten sattuu ja fasettilukkoja, eli nikamien pieniä
jumitiloja, on ollut aina silloin tällöin. Kaikki olivat kuitenkin siihen
mennessä kestäneet muutaman viikon ja sitten kadonneet itsestään. Ajattelin,
että tämätuskin on poikkeus.
Jumi olikin sitkeämpi. Lukko sijaitsi aivan selkärangan yläosassa, lähellä
kaularangan nikamia, joten sen naksauttaminen kotikonstein oli hyvin hankalaa
eikä suuri väkisin runnominen olisi ollut järkevääkään. En pystynyt kääntämään
päätäni oikealle tuntematta vihlaisevaa kipua niskan alaosassa. Lukon kireys
tuntui lisääntyvän päivä ja viikko toisensa jälkeen, ja sen mukana lisääntyivät
myös oireet. Päätäni särki jatkuvasti ja tammikuun lopulla napsin buranaa
päivittäin. Myös yläselkäni – tarkemmin ottaen oikea kylki, eli paikka, jossa
”skolioosimutkani” on – alkoi osoittaa kipuilun ja jäykkyyden merkkejä.
Puhuin kivuista tätini Annin kanssa, jolla itsellään on myös skolioosi,
jota on hoidettu vuosien ajan korseteilla ja leikkauksilla. Hän kertoi omien
oireidensa pysyvän kurissa osteopatian avulla.
Osteopatia on hoitomuoto, joka keskittyy hoitamaan kehoa kokonaisuutena ja
pyrkii korjaamaan virheasentoja. Kyse ei siis ole yksittäisten paikkojen
niksauttelusta, vaan kiputiloihin etsitään ratkaisua hakemalla oikeaa asentoa
varsinkin keskivartalon kautta.
Päätin kokeilla. Ei siinä voinut hirveästi mitään hävitäkään. Hierojalla
olin jo käynyt, mutta normaalin hieronnan jälkeen selkäni ei tuntunut mitenkään
paremmalta ainakaan jumin osalta. Ideana osteopatiahenkinen hoito tuntui
skolioosin kannalta järkeenkäyvältä, onhan skolioosi tietynlainen vartalon
virheasento. Pidin itse myös ajatuksesta ajatella vartalo kokonaisuutena, jonka
osat vaikuttavat toisiinsa.
Varasin ajan minulle suositellulta tamperelaiselta osteopaatilta. Netin
varauskalenterista huomasin aikojen olevan aika tiukassa, joten osteopatialle
näyttäisi selvästi olevan kysyntää.
Käyntini alkoi haastattelulla vaivoista, elämäntavoista ja vanhoista
vammoista. Kaikesta, mikä voi vaikuttaa tai on vaikuttanut vartaloon. Sen
jälkeen sain taivutella selkääni osteopaatin edessä – hyvin samaan malliin
mihin olin jo vuosien varrella skolioosilääkärissä tottunut. Kun kävin
hoitopöydälle makaamaan, osteopaatti tunnusteli läpi koko kroppani liikkuvuuden
pyöritellen niveliä. En kuvailisi hoitoa hieronnaksi, vaikka esimerkiksi niskan
ja pään alueella se ajoittain paljon siltä tuntuikin. Neljänkymmenenviiden
minuutin jälkeen oloni ei ollut kovin erilainen, ehkä hieman joustavampi.
Osteopatian kaltainen hoito on parhaimmillaan pitkällä aikavälillä
säännöllisesti tehtynä, niin kuin käytännössä mikä tahansa kehonhuoltoon
liittyvä asia. En odottanut ihmeparantumista tai yhtäkkistä euforista olotilaa,
mutta olin toivonut yhdenkin hoitokerran avaavan niskajumiani edes vähän.
Päänsärky ei kuitenkaan helpottanut.
Kävin samalla osteopaatilla vielä toisen kerran. Hän oli mukava ja
selkeästi asiansa osaava tyyppi, ja tiesinhän, että luultavasti vasta
säännöllinen hoito kantaisi hedelmää. Toisenkaan hoitokerran jälkeen ei
tapahtunut suuria muutoksia. Olisin silti jatkanut käyntejä tasaisin
väliajoin ellen olisi törmännyt käytännön esteeseen: rahaan. 70 euroa 45
minuutista hoitoa oli hinta, jota en yksinkertaisesti pystyisi kustantamaan
kahdesti kuussa opiskelijabudjetilla.
Vaikka osteopatia ei pystynyt suoranaisesti parantamaan vaivaa, jonka takia
sinne ensisijaisesti menin, hyödyin käynneistä silti suuresti. Osteopaattini
sai minut ymmärtämään, kuinka paljon arjessa voi tehdä joko selkänsä haitaksi
tai hyödyksi. Uskon, että näiden asioiden huomiointi on hyväksi ihan
jokaiselle, ei pelkästään skolioosista tai niska- tai selkävaivoista
kärsiville.
Ensimmäinen neuvo on hyvin yleisluontoinen: pidä selkä joustavana.
Käytännön toteutuskin on siltä kannalta helppo, että joustavuuteen on olemassa
useita teitä. Tärkeää on se, että nauttii siitä, mitä tekee. Oli se sitten
uintia ja venyttelyä tai lenkkeilyä ja joogaa. Hyvä keskivartalon lihasvoima ja
varsinkin syvien lihasten hallinta auttavat koko kehon kontrollissa. Olen itse
sitä tyyppiä, joka skippaa helposti venyttelyt urheilun jälkeen ja valitsee
melkein aina kuntosalilla lihaskuntotunnin kehonhuollon sijaan – huolimatta
siitä, että olen niiden tärkeydestä hyvin tietoinen. On ihan hyvä joutua joskus
muistuttamaan siitä itselleen ja tekemään tietoisesti tilaa myös venyttelylle.
Toinen vinkki liittyy yksittäisempään, mutta sitäkin tehokkaampaan asiaan,
nimittäin puhelimen käyttöön. Kännykän pientä ruutua tulee tuijotettua
kaikkialla. Siitä on tullut niin luonnollinen kädenjatke, että sen käyttöä ei
enää huomaakaan. Ongelma selän kannalta ei ole niinkään itse puhelin, vaan se
asento, jossa sitä käytetään. Näytön ollessa navan korkeudella leuka painuu rintaan
ja yläselkään ja hartiaseudulle syntyy jännitystila. Kun sama asento toistuu
päivästä ja viikosta toiseen monta tuntia päivässä, ei ole ihme, että
yläselkään syntyy kiputiloja.
Olen siitä lähtien koittanut kiinnittää huomiota näihin seikkoihin ja
toteuttaa osteopaatin vinkkejä mahdollisimman hyvin. Yritän ehtiä joka aamu
tekemään pienen viiden minuutin selkävenyttelysarjan ja pyrin käymään
pilateksessa, joogassa tai muulla vastaavalla tunnilla vähintään kerran
viikossa. Puhelimesta erossa pysyminen on vaikeampaa, mutta olen
koittanut sen sijaan kiinnittää huomiota ryhtiin ja leuan asentoon, koittanut
välttää sen laskemista rintaan.
Liekö kiittäminen kahden kuukauden takaisia osteopaattikäyntejä, niin
sanottua itsehoitoa vai jotain muuta, en tiedä, mutta niskakipuni ovat
helpottaneet. Päätä särkee enää hyvin harvoin ja silloinkin luultavimmin
jostain muusta syystä. Tietty jäykkyys kaularangassa on edelleen, kun päätä
kääntää oikealle, mutta se ei vaivaa enää samalla tavalla. Syitä kipuun tai sen
helpottumiseen ei läheskään aina pystytä jäljittämään. Siksi on sitäkin
tärkeämpää pyrkiä kokeilemaan monia erilaisia ennaltaehkäisy- tai hoitotapoja:
osteopatia voi olla niistä yksi.
No comments:
Post a Comment