Kirjan esipuhe
Skolioosi tarkoittaa selkärangan ja selän
kääntymistä mutkalle. Ylivoimaisesti suurin osa skolioosia sairastavista on
tyttöjä, joilla skolioosi huomataan herkässä esimurrosiässä. Tämä kirja kertoo
Kaisasta, jonka skolioosia hoidettiin korsetilla. Hän käytti sitä yli yhdeksän
vuotta selkärangan tukena. Miten
siitä voi selvitä?
Skolioosia hoidetaan leikkaamalla ja
muovisella korsetilla, jota nuoret joutuvat pitämään useita vuosia muutenkin
herkkien muorrosikävuosien aikana.
Yleisimmin hoito aloitetaan esimurrosiässä ja korsettihoitoa jatketaan
kasvukauden loppuun asti eli suurin piirtein 14- 15-vuotiaaksi. Joissain
tapauksissa hoito aloitetaan jo alle kouluiässä (mm. Kaisan kohdalla) ja
joillain se jatkuu täysi-ikäisyyden kynnykselle asti.
Korsettihoidon onnistumisen tärkein edellytys
on motivaatio pitää korsettia – tiukimmissa hoidoissa sen saa ottaa pois vain
pariksi tunniksi vuorokaudessa.
Motivaation rakentaminen on vaikeaa, sillä
korsetti vaikuttaa ulkonäköön ja tuo lisämutkan vaiheessa, jossa nuori
hahmottaa vartaloaan ja minuuttaan muutenkin uudelleen vahvasti. Motivaation
löytämisen tekee vielä vaikeammaksi tieto siitä, että hoidon vaikuttavuus ei
ole varmaa. Tilastojen mukaan kolmasosalla korsettihoidossa olevista potilaista
selkä oikenee, kolmasosalla käyristymisen eteneminen pysähtyy ja kolmasosalla
skolioosi etenee hoidosta huolimatta.
Kirjassa kulkee rinnakkain kaksi tarinaa,
yksinhuoltajaäidin ja skolioosia sairastavan tyttären.
Kirja on kaksijakoinen myös toisella tavalla.
Ensimmäinen puolisko kirjasta kertoo, mitä yhdeksän vuoden aikana tapahtui sekä
Kaisan että äidin silmin. Toiseen osaan on poimittu tietoa ja tuntemuksia
erilaisista skolioosiin ja korsettihoitoon olennaisesti liittyvistä asioista.
Mukana on myös faktatietoa skolioosista ja sen hoidosta.
Toivomme tämän kirjan auttavan nuoria ja
vanhempia jaksamaan vuosien hoidon ja epävarmuuden kanssa. Toivomme sen
osoittavan, että loppujen lopuksi kaikesta selviää oikealla asenteella ja
kärsivällisyydellä. Tästä Kaisa on paras ihminen puhumaan. Kymmenen vuotta vuotta -
silti hän on sitä mieltä, että kannatti.
Tampereella ja Aix-le-Bainsissa 24.3.2014
Marja Heinonen ja Kaisa Virolainen
No comments:
Post a Comment